Hallo.

Riitelin äsken kaverin kanssa. Yay. Nyt ottaa päähän ja tunnen sekä itseni että hänet ihan surkeiksi ihmisiksi. =’D  …u__u

Koko juttu oikeastaan kytkeytyy siihen, että eilen illalla eräällä ystävällä oli synttärijuhlat. Hänen vanhempansa olivat lähteneet jonnekin ihan muualle ja koko talo oli meidän. Eli vaihteeksi vähän baila baila. Pikkaisen. =D
Meillä oli tosi mahtava ilta. Syötiin ja sekoiltiin ja juoruiltiin ja plääplää. Kokkailtiinkin ja minut laitettiin leikkaamaan paprikaa? Mitä tapahtui? Heti ensimmäistä siivua leikatessani vetäisin saman tien sormenkin auki. Osaan. Piti sitten etsiä laastaria. Ja kanssa häröiltiin jonkun ählämin kanssa netin kautta, herra kävi siellä ihan kuumana meidän köhköh vähemmän kuin kilttien juttujemme seurauksena. Naurettiin paljon. X) Joskus yöllä piti avautua hienosti, vaikkei minulla oikein ollutkaan mitään erityistä. Ainoastaan yhdestä heppulista selitin ja hänestäkin väärällä nimellä, koska yay en vain millään saa sanottua että: ”joo, se ihastukseni on tyttö”. Meni sitten miesnimellä, kuvitelkoot niin, ovat iloisempia. u__u Vähän vaan itseään häiritsee kun ei ystävien seurassa uskalla sanoa totuutta. Ne ovat kuitenkin sen verran kovin sanoin haukkuneet tyttöpareja koulussamme, ettäh... Ja joku meni ja paljasti häpeällisimmät salaisuuteni seiskalta, yyh. Olin jo melkein ehtinyt unohtaa. Olen ollut aika nolo lapsi.
Muttamutta, mikä tärkeintä, sain elvytettyä välit vanhan ystävän kanssa! Kun muut sekoilivat olkkarissa niin juteltiin kahdestaan keittiössä ja sain kuulla mitä hänelle on tapahtunut näiden vuosien aikana ja mitä nyt kuuluu. Olin tosi iloinen, olin jo luovuttanut sen suhteen, että saisin uudelleen tutustua häneen. Menneeseen ei voi palata, ei meistä enää ikinä tule parhaita ystäviä, mutta ainakin olemme nyt ihan kaveriväleissä. Voisin tihrustaa itkua onnesta ja helpotuksesta, jos olisin sitä tyyppiä. : )
Ja vielä paljon kaikkea turhaa. Käytiin nukkumaan aamuyöstä, vaikka pelkäsinkin jostain idiootista syystä tosi paljon siellä pimeässä ja inisin vaan kaverin kyljessä kiinni että: ”Anuu, miuta pelottaa, ii.”

Takaisin ensimmäiseen aiheeseen, tänne ei siis oltu kutsuttu yhtä ystävääni, sanotaan vaikka E:tä. E on minulle tosi hyvä, ala-asteelta periytyvä ystävä eikä minulla ole mitään häntä vastaan, mutta hän osaa valitettavasti olla välillä hieman rasittava. Muu juhlaporukkakaan ei oikein tunne häntä eikä välitä hänestä, joten jätimme E:n tietoisesti kutsumatta. Menihän se aiheen välttelyksi hänen seurassaan ja melkein valehteluksi kun joltain meinasi keskustelun seassa lipsahtaa, mutta mitä ei tiedä, ei voi satuttaa. E olisi tavoilleen ominaisesti tunkenut mukaan kysymättä jos olisi tiennyt, että jotain tapahtuu, eikä olisi edes odottanut kutsua. Toinen ystäväni, olkoon tällä kertaa H, jota ei ollut myöskään kutsuttu ja oli melkoisen katkera ja huonolla tuulella tapauksesta, koki ilmeisesti että E:tä kohdeltiin huonosti? (Ja luultavasti alitajuisesti halusi jollain tavalla kostaa sen, ettei itse päässyt.) Ja totta kai sitten kertoi E:lle että me olimme siellä juhlimassa synttäreitä - ilman häntä. E suuttui, totta kai, ja lähetti aika vihaisen tekstiviestin minulle ja muutenkin latisti aika paljon illan tunnelmaa usw. Nyt tuli kuitenkin H:n kanssa riideltyä siitä, että mikä pakko hänellä oli kertoa asia, johon hän ei kuulu millään tavalla, ja pilata samalla ihan joka ikisen ilta ja mieliala. Saas nyt nähdä.

Ja hei, enää englannin koe maanantaina ja koeviikko on ohi! Sitten olen vapaa ja voin yrittää keskittyä ficceihin ja ropeihin ja muuhun tärkeään kuten joulunodotukseen. : )