Lähdettiin siis Niitin kanssa perjantaina. Oli ihan tajuton kiire enkä ollut vielä edes ehtinyt pakata tavaroitani kunnolla loppuun kun auto jo ilmestyi pihaan. ^^’’ Sain sitten jotenkin heitettyä viimeiset rievut kapsäkkeihin (joita oli huimat neljä yhtä viikonloppua varten =’’D) ja raahaamaan ne autoon. Niitin ja hänen isosiskonsa Tiian kanssa siis menin ja heidän vanhempansa olivat viemässä, joten sinne takapenkille sai sitten ahtautua ja heti kun autoon istui niin iskettiin hampurilainen käteen. =’D Mikäs siinä sitten, matka alkoi täten ihan mukavissa merkeissä. Heräsin sopiviksi torkuilta autossa kuulemaan miten radiosta tuli parasta 50-luvun saksalaista musiikkia (voitte vain kuvitella miten yhtä aikaa hihkuin ilosta ja repesin totaalisesti) ja jossain vaiheessa ihan matkan loppupuolella Kae järkytti minut perinpohjaisesti päättämällä noin vain pirauttaa puhelimella. Yllätyin tosi paljon, mutta tosi kiva juttu. :)) Ja lopulta kahden tunnin ajomatkan, yhden huoltoaseman ja yhden ruokakaupan jälkeen päämäärään (eli Lahteen ja siellä Niitin mummolle) päästiin.

 

Jäätiin sitten Niitin ja Tiian kanssa heidän mummolleen (kun Niitin porukat huristelivat pois) ja touhuiltiin siinä sitten nopeasti pedit ja sellaista, ei hirveästi aikaa ollut kun kello oli jo yli yhdeksän kun perille päästiin. Ja siinä pyörittiin ja hihitettiin ja ikkupikkuisen panikoitiin kanssa ennen kuin lopulta nukahdettiin. Jee. Itse asiassa minua huoletti harvinaisen vähän coniin tuleminen.

 

 

 

Tämä kauan ja hartaasti odotettu päivä koitti sitten viimein! Herättiin virallisesti (minä oikeasti jo tuntia aiemmin) joskus kahdeksalta ja vedettiin aamupalaa ja silitettiin vaatteita ja laitettiin hiuksia ja perusvalmistelut että sai ylipäätään cossin päälle. Tänään oli minulla Chibitalia-päivä. :3 Ja sitten oltiinkin jo puoli tuntia aikataulusta myöhässä (kuten aina, olen lähes poikkeuksetta alituisesti sovituista tapaamisista myöhässä) ja tuli vähän kiirus. Niitin mummolta oli jotain pari kilsaa conipaikalle ja oltiin päätetty Niitin ja Tiian kanssa kävellä. Onneksi oli hyvä ilma käpötellä, ei juuri satanut lunta ja oli aika kirkasta! Mutta kylmää. x3 

 

 

Oltiin ihan lähellä Sibeliustaloa kun Ivve soitti ja kysyi sijaintia ja juostiin siitä sitten kaksikymmentä metriä alemmas niin oltiin ihan perillä ja Ivvekin lunneilemassa siinä. Mentiin yhdessä sisälle, mutta Ivve kääntyipi pian takaisin ulos odottamaan omaa murukultasemepupustaan Vernaa. x))) Kääntyiltiin siinä sitten jotain kunnes silmäni tavoitti vilauksen Vilmasta ja hei siellähän niitä muitakin (ainakin Kae ja Meri? Pidin hyvin lukua porukasta) oli joten juostiin sinne ja jeiij. Oli tosi kiva nähdä taas porukkaa. Ja sain Kaelta ihanan Pasta-kirjan ja jotain öö säädettiin siinä ja sitten Ivvekin tuli sen Keksinsä kanssa ja kaikkia muita myös. Petra ja Jasminkin olivat siinä lähellä paikalla ja käytiin Emmin kanssa heitä moikkaamassa ja Petran ranskalaisia syömässä. Heitin takinkin ja ulkokengät naulaan ja korkkasin ensimmäisen limsapullon (niitä oli Emmin laukussa kaksi x)).

 

 

Mentiin sitten kummallisten tapahtumien seurauksena joita en muista, varmaan muuten vain, jonnekin lavan viereen seisoskelemaan ja selittämään taas jotain. Ihme säätöä ja enemmän ja vähemmän tuttua porukkaa tuli ja meni - Emmi ja Tiiakin juoksivat karkuun jotain luentoa katsomaan - ja olin vähän sekaisin. Ja unohdettiin, että olisi tosiaan pitänyt olla talon takana forkan miitissä puolilta päivin, kukaan ei muistanut. =’’D 

 

 

Ja niin kävi, että Mansikkakin jopa saapui vihdoin paikalle Vilmaa ilostuttamaan läsnäolollaan ja varmasti vähän lämpimällä sylilläänkin. :3 Käytiin sitten ihmettelemässä tuulikaapissa Hetalia-cossaajien ja ihmisten isompaa kokoonpanoa. Ja ihmisillä oli rääkyvä nälkä ja öö. Lopulta saatiin Kaen onneksi se Bonikin kiinni ja Kaen hyppysiin. =’D Ja syömistä lykkäsimme muutamalla kymmenellä minuutilla, koska Niitti ja Tiia halusivat katsoa vielä vähän aikaa jotain luentojuttua. (Ja nehän eivät minua vähimmissäkään määrin kiinnosta, haluan vain coneissa tavata mahtavaa porukkaa.) 

 

 

Ja tuulikaapissa pyöriskelyn jälkeen sitten kello saavutti maagisen ruokailuajan ja ilmeisesti voitiin sitten lähteä jotain popsimaan. Lähdin sitten vain ensin soittamaan Emmille ja hakemaan takkiani ja ulkokenkiäni narikasta - ja sitten tapahtui jotain satumaista. Olin koko päivän yrittänyt köhköh vilkuilla näkyisikö missään erästä tiettyä huippukirjoittajaa ja tällä kertaa onnisti. Porukkaa meni ohi ja - oho - sitten siinä oli tutun näköinen ihminen, joka näytti ihan Liibolta… Ja jäin tosi törkeästi tuijottamaan. =’D Mutta onneksi hänkin katsoi minua ja wiuu parin sanan jälkeen asia oli selvä - ja sitten meinasinkin tukehtua saamaani huippuhalirutistukseen. =’’D Vähän intoiltiin siinä Liibon kanssa toistemme ensitapaamisesta, ja Niittikin sitten syöksyi jostain takaani paikalle. Ja päätettiin että Liibo ja kumppanit (kyllä, tämä on hyvä tapa kutsua koko ihanaa porukkaa :3) tulevat meidän kanssa syömään. :))) Joten hain sitten pienen jonottelun jälkeen ne kamat narikasta ja kerättiin ihmiset mukaan ja palattiin tuulikaappiin. Minun oli tarkoitus käydä ihan nopeasti vain hakemassa ne kamat ja sitten olinkin jäänyt hihkumaan ja kiljumaan Liibon kanssa... =’’D

 

 

Ja sitten seurasikin kivaa draamaa taas. Vihaan ruokailuja näin ison porukan kanssa, on ja oli taas tosi vaikeaa. Ensinnäkin Jalle (joka alun perin sinne syömään halusi) puuttui ja sitten osa lähti hirveää kyytiä eteenpäin ja osa jäi sinne ja aargh. 

Lopputulos: Emmi ja Tiia lähtivät hirveää kyytiä jonnekin kaupunkiin syömään ja minä aika syyllisenä livistin forkkalaisten ja muun porukan sekaan. Koska tiesin, että Emmi vetää hirveät raget koska piti syödä yhdessä. Mutta eikö voisi syödä muidenkin kanssa? Miksi on pakko tunkea sinne keskustaan jos kaikki eivät kuitenkaan takittomina voi sinne asti mennä? Kaikki ei aina mene niin kuin suunnitellaan. Ja minä voin syödä Emmin kanssa milloin vain. Ja sitä paitsi ihih halusin jutella kirjailijanero-Liibon kanssa kun vihdoinkin kohdattiin. x3

 

 

Joten hienolla Hetalia-porukalla suunnattiin sitten kauppaan, mistä mukaan tarttui joku katkarapukolmioleipä (ne kolmioleivät alkavat oikeasti tulemaan jo korvista ulos kun harva se päivä niitä syön jos koulussa on pahaa ruokaa ja pitää jotain murua rinnan alle saada) ja vähän suklaatia ja kaksi limsaa. Yksi pullo minulle, toinen Liibolle. Koska julmasti tahdoin tarjoa, jee. Vaikka kuulemma sen seurauksena olinkin pelottava. No niinpäs olen, kappas kun en ole ennen huomannut. =’’D

 

 

Ja sitten liityinkin kaupan ovilla forkkalaisten seuraan ja mussutin leipääni siellä pakkasessa kävellessä. Sormet vähän jäätyivät. Kunnes päästiin taas paikan päälle, missä Liibo iloisesti varasti minut mukaansa. Päädyin heidän kanssaan ylös kolmannelle tasolle (hienot maisemat!) ihailemaan ihmisten mainioita piirustustaitoja (ja niitä pilakuviakin =’D) ja Liibon vihkoon tungettuja aina yhtä ihania ficinpätkiä ja aaww, yritin vähän porukkaan tutustua. Se olisi helpompaa jos en menisi niin pahaan henkiseen lukkoon uusien ihmisten seurassa, koska se aina on väkisinkin aika epämukavaa touhua. 

 

 

Ja sitten tuli Niitti paikalle (ja iloisesti lykkäsi ragejaan vielä hetkisen) ja pirautettiin Kaekin Boneineen sinne ylös lahjanantoseremoniaa varten. Se olikin sitten hilpeämpi juttu, meidän lahjamme oli tosiaan niin eeppinen. Paljon pientä älyvapaata krääsää kaikki yksittäisissä paketeissa isomman yhden paketin sisällä plus mielikuvituksekkaat lahjakääröt. Oli Kaesta varmasti kivaa kun yksi oli paketoitu niin, että yhden paperikerroksen alta paljastui aina uusi paketti kunnes sieltä lopuksi tuli se säälittävä pikku tikkari. =’’D Ehdotin kyllä itse siihen porkkanaa, mutta, naa, Niitin mielestä siellä piti olla edes jotain oikeaa. Eikä saa unohtaa hienosti paketoitua cokispulloa, joka kääreissään näyttin kröhm... mielenkiintoiselta. x))

En tiedä, Niitti ja Tiia kai lähtivät ja jotain. Kysykää Kaelta tai Bonilta, ne olivat siellä sitten kanssa, ehkä muistavat paremmin mitä ihmettä kävi ja tähh. Ei vain itse pysty. Häh? 

 

'

 

Öäöä joka tapauksessa häivyin jossain vaiheessa vessaan (koska olin onnistunut juomaan siinä vaiheessa jo kolme limsaa =’D) ja heti alkoi kännykkä piristä ja yritä nyt sitä kaivaa sieltä laukusta kun istut vessassa. Kun takaisin aulaan pääsin, niin yritin sitä uudelleen etsiä, koska Liibo oli siellä vessassa ollessani hienosti ilmoittanut lähtevänsä (Ei saa heti lähteä kun olen hetken poissa!) ja piti saada häneen vielä yhteys, mutta se kännykkä jossain oli... Ja sitten buu hän hienosti ilmestyi paikalle ihan omin avuin kun vielä laukkuani kaivelin. Joten sanottiin sitten siinä heipat ja sovittiin että nähdään vielä sunnuntaina. Ja sen jälkeen hiippailin tuulikaappiin katsomaan mitä muille forkkalaisille ja muille Hetalia-immeisille siellä kuuluu. Mitäs he sitten, rehellisesti sanoen ei aavistustakaan koska pääni lyö taas äärimmäistä tyhjää. Kai niillä siellä joku peli oli menossa.

 

 

Ja eww sitten tapahtui jotain kivaa koska kamerani seuraavat kuvat kertovat, että Kae ja Boni taas liittyivät seuraamme. Missä tämä tapahtui tai miten tai MITÄ YLIPÄÄNSÄ TAPAHTUI, ei aavistustakaan. o__o Haluan muistin joka toimii eikä vuoda kuin seula. 

 

 

Sitten Ainon siinä koko ajan salakavalasti kipeytynyt selkä päätti pitkästä aikaa ruveta oikein kunnolla ilkeäksi. Hyvän ajan valitsi. Olin jo aiemmin vetänyt asian takia särkylääkettä, ilmeisen huonolla menestyksellä, ja oli sitten ihan pakko ottaa toinenkin silläkin uhalla, että olisin mennyt ihan sekaisin lääkkeiden ylikäytöstä. Koska kun tällä tytöllä selkä päättää oikeasti kipeytyä, niin se on sitten menoa se. Ei käyty tällä kertaa ihan huippulukemissa, mutta selkään koski taas niin paljon, että teki mieli itkeä, ja sen seurauksena tuli huono olo ja alkoi pyörryttää. Ehkä en sen takia muista mitä kummaa oikein puuhattiin kun yritin parhaani vain pysyäkseni tajuissani enkä pyörtyä röjähtää lattialle tai alkaa itkemään kipuani siinä ihmisten vaivoiksi. u__u 

 

 

Sitten kai ilmeisesti jotenkin sumussa päädyttiin takaisin tuulikaappeilemaan. Auttoi tosi paljon kun joku ihana tuntematon ihminen joka sattui Unkaria cossaamaan, minut hienosti ohjasi istumaan ja takkinsakin alustaksi antoi ja syötti vähän keksejä (niin niitä ihan oikeita piparikeksejä)  vahvistukseksi. En tiedä, olin kai sitä ennen aika valmis pyörtymään, jotenkin on sellainen fiilis, että nojasin jotain vasten ja silmissä sumeni ja välillä taas selkeni vuoronperään. Pikkuinen istuskelulepäily kuitenkin auttoi ja siinä sitten alkoi se toinenkin särkylääke tehoamaan, niin että selkäkivut taas laskivat tasolle joka voidaan luokitella kategoriaan ”lievästi häiritsevä”. Sekin tuntuu anyway ihan taivaalta niiden itkutuskakohtapyörtyytaioksentaajomotusten jälkeen ja siinä sitten pikkuhiljaa katosivat selkäkivut kokonaan kiitos särkylääkkeiden yliannostus. :)))

 

 

Ja eww Ivve ja Keksi kai lähtivät kotiin tai johonkin? Ja Vilma ja Mansikka lähtivät sitten jossain välissä laulamaan karaokeen ja Kae lähti mukaan, ja juoksin perään koska en halunnut jäädä yksin outojen ihmisten seuraan. Ja Kaen kanssa kitattiin urakalla vettä sitten ja odotettiin tuon mansikkaisen pariskunnan laulun alkamista ja jotain selitettiin siinä sitten. Jallekin siskoineen juttelemassa kävi, ja jotain Emmi-puhelinepisodia taisi olla. Öö jostain. Ja Mansikka ja Vilma sitten kauniisti karaokensa lauloivat ja alakertaan ja tuulikaappiseen perinteisesti kalpittiin.

 

 

Menin soittamaan Emmille pihalle, ei vastannut. Olin ehkä jotain kaksi minuuttia tai en ainakaan kovin kauaa ulkona, vain parin soittoyrityksen ajan, ja kun tulin takaisin, Vilma-pienellä oli jokin hätä tullut ja häntä suretti. En vieläkään tiedä mistä oli kyse, mutta ehkä minun ei tarvitsekaan. Kae on parempi lohduttaja ja tiesi tilanteen mitä nyt ehti käydä, ja jeij mutta yritin äärimmäisen awkwardisti jotain siinä sitten olla. Kunnes Mansikka tuli siskonsa luota ja luovutin totta kai hänelle istumapaikan Vilman vierestä (eiköhän tyttöystävän lohduttelu paina vaa’assa huimasti enemmän kuin joku minun jäätämiseni). 

 

Ja sitten siinä jotain mörköä oli, välikohtaus yksi ja kaksi ja syksyn aikana kerääntyneitä asioita, joita en jaksa määritellä, ja minun oli ihan pakko juosta ulos. Harpoin jonkun tyhmän sermin taakse ja vasta sitten annoin itseni siellä piilossa tirauttaa itkut, kun en voinut itkemättäkään olla. Hui, se oli melkein pelottavaa, toinen kerta ehkä kolmen vuoden sisään kun joku saa minut itkemään ilman että voin itse sille yhtään mitään. Joku kävi siinä sitten kysymässä että onko jokin hätänä ja sepostin jotain sydänsuruista (ja niitähän ne) ja plää. Kuivasn kyyneleet heti kun sain ne takaisin pakotettua jonnekin sisälle ja pyyhin silmät ja yritin saada käsien vapinan rauhoittumaan ennen kuin nousin ja reippaasti palasin takaisin sisälle. Ulkona oli hyrrr kylmä ja pakkasta, ei siellä voinut olla yhtään kauempaa kuin oli pakko. Julkisesti itkuvalittaminen ei ole minun juttuni, tuntuu aina että ihmisistä tuntuu että kerjään vain sääliä ja muutenkin ihmiset kuitenkin näkevät mieluummin iloisia naamoja. Joten mikäs siinä sitten. Kun sain sen äänenkin toimimaan, että pystyi puhumaan porukoille normaalisti.

 

 

Ja öö Vilma kai sitten sai itsensä kokoon ja Kae alkoi tekemään lähtöä ja juu. Kae häipyi siitä sitten.

Enkä minä oikeasti tiedä miten sekin taas kävi, mutta Vilman ja Jallen kanssa päädyttiin aulaan jotain pomppimaan ja siitä eteenpäin oli sitten ihan tosi kiva ilta loppujen lopuksi. Taivaalta tipahti ilmapallo luokseni, omin sen ja sillä leikin ja vähän sen omistajuudesta taistelinkin. Ja joku randomi pyysi kuvaa, toki suostuin ja vähän hämmennyin kun otti niin monta ja että ”vaihda poseerausta” ja ”siirry niin on parempi valo”. Vasta kun herra lopuksi antoi jonkun osoitelapun käteen, älysin, että hei, sehän oli varmaan joku ihan oikea valokuvaaja ja oikea kuva mikä tulee johonkin oikeaan nettipaikkaan tai jotain. =’’D Vähän hitaalla taas kävin, mutta niin aina. Hyppelehdimme sitten minä ja ilmapallo ja Jalle ja Vilma siellä ja eteiseen. Ja seurasi jotain episodeja ja puhetta Vilman hameensa alle piilottamasta lapsesta (jäi kyllä vähän epäselväksi vetikö Vilma sen lapsen vessanpöntöstä alas vai salakuljettiko vielä kotiin asti) ja muuta yleistä sekoilua. Kuten se, että söin Jallen korvan ja pääsin maistelemaan Kanadan kiehkuraa (joka maistui muuten tosi kivasti sokerilta, naminami) ja Jalle ahdisteli röyhkeästi minun kiehkuraani. =’D Ja sain kuvan maailman hienoimmista Saksa ja Neuvostoliitto cosseista. *__*

 

Ja möhh, juuri kun tunnelma oli vihdoin kohonnut, tuli Niitti ja sanoi että on aika lähteä. :o Oli kyllä tyhmää, mutta minkäs teit. Lahjoitin ilmapallon Jallelle lähtiäislahjaksi. Vilma oli lähtenyt jo aiemmin eikun oli vielä siellä eikun..? Ihan rehellisesti taas, ei aavistustakaan. o__o

 

Joten häivyttiin sitten sieltä, mutta ei se oikeastaan ollut niin vaikeaa, kun tiesi, että suurinta osaa tulee vielä näkemään huomenna. Ei kyllä kaikkia, mutta kuitenkin. :) 

 

Joten sitten koitti sillekin ensimmäiselle conipäivälle loppu, käpöteltiin takaisin kaksi kilometriä pakkasessa Niitin mummolle ja sain puolet matkasta iloisesti kuunnella miten Niitti ja Tiia lopultakin aloittivat sen rageamisen siitä ruokasählingistä. Käytiin iltajuttujen jälkeen mummosella aa-a että oltaisiin jaksettu vielä sunnuntaikin riehua.

 

 

Yhteenveto lauantaista: Oli oikeasti kyllä aika kurja päivä, ikäcin mistään conipäivistäni tähän asti. Koska selkä kipeä ja siitä seuraava jatkuva tajunnan partaalla huojuminen silloin yhdessä vaiheessa, ja yksi juttu mistä en puhu ja siitä seuraava itkun tuhertaminen ja vielä yleinen tylsyys ja plähh. Aika mölö päivä. Paitsi että plussaaplussaa: tapasin Liibon ja muita mikä oli ihan mahtavaa; ja näin pitkästä aikaa porukkaa; sain annettua Kaelle lahjan; ja illalla vähän ennen lähtöä oli vielä tosi kivaa ilmapallon ja muun kanssa leikkiessä.