Nyt vähän viime viikkoon. Koeviikko siis alkoi ja pari ensimmäistä päivää olivat tosi rankkoja, mutta onneksi ovat nyt ohi ja pahimmat kokeet takana. Torstaina oli illalla pianon kevätkonsertti. Seitsemän vuotta ja neljätoista konserttia takana, enkä koskaan oppinut olla jännittämättä ihan hirveästi ennen konserttia. :D Nyt se on joka tapauksessa ohi, ensi vuonna sinne Saksaan enkä varmaan jatka sen jälkeen pianoa. Saa nähdä, mutta oli nyt loppupuolelta niin pakkopullaa, että tällä hetkellä ainakin on lähinnä ”jess, vihdoinkin se loppui” -fiilis. Konsertti meni ihan hyvin, soitettiin Saaran kanssa nelikätisenä Brahmsin Unkarilainen tanssi nr. 5. Sen olisi pitänyt ainakin kuulostaa tältä.

 

 

 

Konsertti kesti väliaikoineen jotain reilut pari tuntia ja sen jälkeen lähdettiin äitin ja siskon kanssa ravintolaan syömään konsertin kunniaksi. :D Käytiin meksikolaisessa, ruoka oli oikein hyvää. Vähän häiritse kivaa fiilistä, kun seuraavana aamuna oli italian koe ja lukeminen vähän vaiheessa. Toisaalta, istuin koko konsertin ajan italian kirja sylissä ja yritin lukea kaikkia passato prossimoja sieltä.

 

 

 

Nyt viikonloppuna oli sitten isosleiri. Alun perin ei huvittanut yhtään lähteä, ajattelin, että tulisi rento kotirentoutusviikonloppu näin keskellä koeviikkoa, mutta sitten olikin leiri. Onneksi ei tosiaan ole huomenna koetta, niin ei siitä sitten mitään haittaa ollut. :D Ja oli loppujen lopuksi oikein mukava leiri. Käytiin turvallisuusjuttuja ja muita tärkeitä läpi. Illalla oli sauna ja sinnekään ei ollut tarkoitus mennä, mutta menin kuitenkin ja polskittiin sitten loppujen lopuksi Heidin kanssa kylmässä vedessä vaikka miten kauan. Tuli siis talviturkki kunnolla heitettyä!

 

 

 

Illalla mentiin kesän leirien mukaan ryhmiin (meillä oli vain Heidi ja minä xD). Otettiin tuikkuja yhtä paljon kuin omalle leirille oli tulossa pikkuisia, laitettiin tuikut muffinssivuokiin, sytytettiin palamaan ja laitettiin järveen. Ne kelluivat. :D Ajatuksena oli siis laittaa palava tuikku rukouksen kera jokaista omaa rippikoululaista vastaan. Ne kulkeutuivat pikkuhiljaa rannasta kauemmas ulapalle. Oli jotain ihan mahdottoman, sanoinkuvaamattoman kaunista kun hämärässä kesäillassa rannasta kohti ulappaa kelluu vedessä kymmenittäin, aivan hirveästi (koko ensivuoden pikkuisien määrä kaikilla leireillä!), palavia tuikkuja. Sitä on vaikea kuvailla eikä se tallentunut kameralle puoliksikaan yhtä hienosti kuin miltä se näytti, mutta se oli jotain ihan upeaa. :D

 

 

Katsottiin leirillä yöllä Euroviisut. Olen ihan iloinen, tyksin Ruotsin biisistä! Ja pääsevätpähän suomalaiset helposti ensi vuonna kisoja katsomaan vain seilaamalla lahden yli. (Itse olen kyllä Saksassa, voivoi.) Aamulla olisi pitänyt herätä kahdeksalta aamupalalle, mutta jotenkin minua ei saatu ylös ja jotain varttia vaille yhdeksän joku tuli, että: ”AINO MITEN SIE NUKUT VIELÄ!” :DD Tuli sitten vähän kiire, kun bussi oli lähdössä vartin päästä. Aamupala jäi välistä nyyh. :( Mentiin sitten bussilla Lappeen tiloille heittämään tavarat, sitten messu kirkossa, jonka jälkeen ruoka (ommom oli vähän nälkä :D). Sitten kaitsettiin pikkuisia reilut pari tuntia kestävässä Lähetysrallissa, jossa oli jotain rasteja lähetystyöhön ja diakoniaan liittyen. Taistelin joka ikisessä unta ja sulkeutuvia silmäluomia vastaan. xDD Ja ihan lopuksi saatiin isostodistukset ja karkkia. :)) Kesällä sitten juhannuksen jälkeen riparille pikkuisia vahtimaan. <3

 

 

Tänään sitten isi oli palannut Espanjasta ja sain tuliaisia ja jee. Kesäloma ja desucon vilkkuu jo silmissä.