Nyt sitten oikein kuvallinen kissapostaus, kun viimeinkin sain puhelimestani kuvat tietokoneelle.

Ensiksikin, Turun näyttelyistä. Serttiä sieltä ei tullut, suureksi harmikseni, mutta uudestaan sitten. Ensi kerralla pitää esittää kissa itse niin saattaa jopa tulla jotain... Kesällä Helsinkiin voisi lähteä jos vaan äiskä suostuu. Luulisi että käy, kun itse olen luvannut jatkossa kissat esitellä.
Turussa tuomari vain ylisti Pamelaa, puheessa vilahti tuon tuosta "excellent" ja se ainut kilpakumppani, jonka kanssa sertistä täytyi taistella, sai vain haukut pesemättömästä turkista. Arvosteluseteliin oli merkitty jo, että CAP, mutta sitten se oli yliviivattu ja myönnettykin sille toiselle kissalle. o.O Johtui varmasti siitä, että kissamme käyttäytyi ensimmäistä kertaa ja suureksi yllätyksekseni harvinaisen huonosti näyttelyissä. Tuomari veti herneet nenään, kun Pamela päätti sähistä hänelle. Paneelistakin kyseinen tuomari laittoi sähiseviä kissoja pois, mitä en ole koskaan ennen näyttelyissä nähnyt.
Jäi ihmetyttämään Pamelan käytös, viime kerralla mirri sai oikein erikoismaininnan siitä, miten hyvin tuomarinpöydällä käyttäytyi... Surullista, että sertti riippui niin vähästä.

Sitten Kallesta. Pojan kunto kohentuu suureksi riemukseni lähes silmissä. Häntä alkaa karvanmenetyksen jälkeen näyttää jo tuuhealta ja kissa myös lihoo, selkäranka ei tunnu enää sormissa niin selkeästi. Suuri helpotus, jospa tämä Kallen epäselvä sairaus-tai-mikä-olikaan olisi nyt jo ohi...