Eilen päivä vierähti junassa istuen ja animeconissa! Oli varmasti kesäloman tähän asti paras päivä. Saa nyt nähdä tippuuko vai saako se jaetun sijan, sillä HUOMENNA on lähtö SAKSAAN! =D Sinne on luvattu pelkkää sadetta koko viikoksi, näkyy varmasti errrrittäin kauniita alppimaisemia kun kaikki on sumun peitossa...Mutta siitä viis, lähtisin sinne vaikka koko viikon sataisi rakeita tai lunta keskellä kesää. Tämä viikko on muutenkin ollut todella hektinen, olen tavannut enemmän ystäviäni kuin kertaakaan tänä kesällä yhden viikon sisään, ja olen matkustanut enemmän kilometrejä ja ollut kiireisempi kuin koko kesänä. En kyllä kadu hetkeäkään. Ja nyt sitten Saksaankin aamuyöstä lähtö. Lennetään ihan täältä Lappeenrannnan kentältä, Riikan kautta. Tänään pitäisi pakata.

Takaisin animeconiin, minun on jotenkin tosi vaikea vieläkään ymmärtää, että oikeasti olin siellä. Tiedättehän, se tunne, kun matkustaa monta tuntia jonnekin kauas (tässä tapauksessa Suomen itäreunalta länsireunalle) ja on siellä yhden päivän ja matkustaa takaisin. Epätodellinen fiilis. Ja tämähän oli muuten ensimmäinen conini! =D

Aamuyöstä heräsin viideltä ja kampesin itseni väkisin parin tunnin yöunien jälkeen ylös sängystä ja aamutoimiin. Varttia yli kuusi olin pysäkillä valmiina odottamassa ystävääni Miraa, jonka olin koko keskiviikon kestäneen lahjonnan ja valituksen myötä saanut lähtemään mukaan. Yksin en olisi kyllä uskaltanut. Miraa ei näkynyt vielä, mutta asemalla oli pari tyyppiä koulusta (josta siirryin nyt lukioon) ja joista toisella oli cossi päällä. Pienen keskustelun jälkeen selvisi oletetusti, että meillä oli yhteinen määränpää. Mirakin tuli ja 06.38 juna lähti täysin ajassa Lappeenrannasta kohti Pasilaa, jossa täytyi vaihtaa junaa. Junassa oli pelikortit mukana ja läiskittiin kaiken muun ohessa Miran kanssa niitä. Asemilta nousi enemmänkin porukkaa, joista osan saattoi täysin varmasti olettaa menevän Turkuun niinkuin mekin.

Reilun kahden tunnin istumisen jälkeen saavuttiin Pasilaan. Heiluttiin asemalla näiden kahden tyypin kanssa, jotka olivat Lappeenrannasta myös lähteneet, ja joista toinen reilusti meni heti ostamaan minulle Ärrältä patterit kun puhuin niitä tarvitsevani kameraan. Tai siis minä maksoin, mutta hän vain meni ja kysyi onko pattereita kun tiedustelin, että mistä niitä Pasilasta saisi! =D Ja tämän saman kokeneen junamatkaajan myötä Pasilan junanvaihto oli paljon vähemmän stressaava, hänelle kun asema sekä junanvaihto olivat tuttuja juttuja. Ivve oli käskenyt minua ostamaan Pasilasta pirtelön, mutta olin siinä vaiheessa ihan liian jännittynyt edes muistaakseni sellaista... Junat olivat näin kesällä yllättäen jopa ajasta, vaikka minun uskoni VR:ään on olematon, välillä oltiin jopa etuajassa ja jollain asemalla piti vähän odotella. Joten ajassa jälleen juna lähti Pasilasta puksuttamaan kohti Turku kello 09.08. Koko matkan ajan taivas oli vain aamuyön kirkkaudesta synkentynyt ja Turkuun päin tullessa taivas alkoi ripsiä jo vettäkin. Ivve oli soittanut jossain vaiheessa ja soitin takaisin, ja - huhhuh - minun käteni tärisivät sen puhelun jälkeen vallan hirveästi. Ei, Ivve ei ollut niin pelottava tai mitään, mutta kun minä olen tätä jännittävää ja stressaavaa ihmistyyppiä, ja kun juttelin ensimmäistä kertaa oikeasti (puhelimen kautta) jollekulle kenet olen netissä jo kauemmin tuntenut, kuulin äänen, oli se vallan jännityttävä kokemus.

Mutta vähän ennen yhtätoista jäimme jo Kupittaalla pois, jatkamatta päärautatieasemalle asti, koska Kupittaalta oli inhimillinen kävelymatka conipaikalle. Pyörimme varmaan viisi minuuttia jo ihan pysäkillä ihmetellen mihin suuntaan pitäisi mennä. Mutta jotenkin, Miran puhelimen navigaattorin, minun tulostamieni sanallisten ohjeiden ja erinäisten kylttien kautta päädyimme sitten paikalle. Tosin minä en sielläkään tiennyt missä oli mitä ja mihin olisi pitänyt mennä, joten jäimme epämääräisesti johonkin seisomaan, itse asiassa Kauppakorkeaa vastapäätä tien toiselle puolelle, ja päätin soittaa Ivvelle. Sitten siinä ehdinkin jo melkein hajottamaan Miran neljänsadan euron kännykän ja jännittämään itseni hengiltä. Kauppakorkean puoleiselle tienpuolelle ilmestyi jossain välissä, jota en kylläkään huomannut, ihminen, jota pienesti epäilin mekon perusteella Ivveksi - mutta enhän minä voinut tietää! Joten ajattelin, että: "jos se on Ivve niin kyllä se soittaa, ihan varmasti, ja sittenhän se nähdään." Minä kun olen toivoton tekemään minkäänlaisia aloitteita. Ja tämä tyttö alkoi soittaa, minun puhelimeni pirahti soimaan ja bingo! Kyllä se vain oli Ivve! Minä en oikeasti tiennyt mitä olisin aluksi sanonut tai tehnyt ja igit. Ja tiesinhän minä että Ivvekin on minua pitempi, ihan varmasti, kaikkihan ovat. Mutta silti tulee aina pieni olo kun on tällainen pätkä.

Siitä sitten Miran kanssa lähdimme Ivven perään tämän lähtiessä noutamaan myös WeXiä ja kumppaneita. Jossain vaiheessa käveltiin ohi muutamasta merkille panemastani hetaliacossaajasta, ja vielä pieni hetki, soitto, ja ilmeni, että tämä samainen joukko olivat olleet juuri etsimämme ihmiset. Siitä sitten käännös ja tapaaminen. (Minä muuten vihaan ensitapaamisia, en tiedä mitä sanoa tai tehdä ja tunnen itseni todella vaivautuneeksi.)

Tällä kuuden hengen porukalla sitten lähdimme sinne tänne, ja loppupäivä olikin hyppelyä siellä täällä. Jossain vaiheessa sain puhuttua meidät kauppaan, koska minulla oli sen aamuviiden aamupalan jälkeen iltapäivällä jo nälkä. Kaupasta tarttui mukaan jotain kämäistä kanasalaattia, jossa ei ollut muuta kuin salaattia ja broileria. Paitsi että heitin juuston ja kastikkeen roskiin ja lahjoitin jotkut random-leipäpalat - joille on olemassa jokin hienompi nimi - Wexille, joka muuten oli hirveä jättiläinen, vaikka minä olen tottunut siihen, että ihmiset ovat pitkiä. Kauniisti Neuvostoliittoa cossasi. Ja China taas oli aavistuksen minua lyhyempi, enkä taaskaan osannut suhtautua! Minä olen tottunut katsomaan ihmisiä aina ylöspäin, paitsi jotain aivan pikkaisia, on hämmentävää joutua katsomaan omalle tasolleen tai alaviistoon. =''D

Ruokaa lukuunottamatta ei tullut ostettua mitään. Ruokaan kuuluvat myös nuo Pockyt, joita ostin, vaikken edes tiedä pidänkö niitä... Olipahan jotain viemisiä, muutakin kuin vain tuo ilmainen ohjelmakirja. Ihmiset raahasivat hirveästi tavaraa mukanaan, ja minun silmiini ei sattunut mitään ostettavan arvoista. Ajattelin vain pieniä rahaparkojani ja lompakkoani, joka olisi suuresti surenut joutuessaan eroamaan niistä... =<

Pari tuttuakin tuli päivän aikana yllättäen kohdattua - muunmuassa Jasmin, joka sanoi, että huudan hirveän kovaa kun puhun. Ämph, ehkä minun pitää opetella sulkemaan suuni. Ja joku sanoi, että puhuin porukastamme eniten murtaen, mutta kun niinhän kaikki täällä puhuvat. X) Oli hauska huomio joka tapauksessa. Niinkuin myös se, että myöhemmin ihmettelin Miralle, että miten ne muut oikein puhuivatkaan, sanoivatko hepersoonamuodot miten. Koska minä en kiinnittänyt minkäänlaista huomiota puheeseen, se kuulosti aivan normaalilta. Omastani en tiedä. ='D Aluksi jännitin hirveästi ja olin sen takia jotenkin ihan ylienerginen, en tiennyt oikein miten päin olla, ja loppua kohden alkoi väsyttää aina vain enemmän. Nyt kaikki mukana olleet ovat sitten päässeet eroon siitäkin harhaluulosta, että minä olisin jotenkin viisas ihminen.

Kotiinlähtö tuli sitten vähän ennen puoli kuutta ajankohtaiseksi, joten halittiin ja heipattiin. Käytiin Miran kanssa kaupan kautta ostamassa vielä kotimatkalle jotain syötävää eli toisin sanoen niitä Pockyja. Ja mentyämme ovesta ulos Mira totesi, että: "Ne siun kaveritkin meni tosta just ohi." Joo, minun rääkäisyni, jonka tarkoitus oli ilmaista, etten huomannut mitään, rikkoi varmaan lähellä olevien korvat. ^^'' 

Stressasin, totta kai, pysähtyisikö takaisinmenojuna Kupittaalla (koska eivät kaikki pysähdy) mutta niin se sitten onneksi teki. Ja aseman vessaan olisi tarvinnut euron kolikon, mutta minulla oli vain kahden euron killinkejä. Ei kiva. Kun juna Turusta Pasilaan tuli sitten 18.06 Kupittaallekin ja oltiin saatu näytettyä junaliput konduhtöörille, menin junan vessaan. Tulomatkalla olin käynyt ja kokemus oli aika karmiva, mutta tämä oli yksinomaan aivan järkyttävä. Haju oli ainakin suurenmoinen. Sain pysyviä traumoja, enkä enää ikinä menen junan vessaan jos voin vain jotenkin välttää sen. Klo 19.51 saavuttiin Pasilaan. Ostin Ärrältä matkalukemiseksi JapanPopin ja saksalaisen lehden Die Weltin, kun sellainen sattui kerran löytymään.

Päivän neljäs ja viimein juna lähti Pasilasta 20.18 ja matka sujui hyvin hiljaisissa merkeissä. Mira luki muumeja, ja minä ensin molemmat lehdet ja sitten kuuntelin musiikkia ja torkuin. Kotona oltiin puoli yhdentoista aikaan ja asemalla oli pikkusisko vastassa ja parkkipaikalla odotti auto. Olisin voinut kävelläkin, mutta satoi vettä, niin oli mukavampi kantamuksineen päästä kyydillä, kun muutenkin siinä vaiheessa väsytti. Ja kotiinkin oli sitten mukava päästä.

Kiitos teille kaikille, minulla oli loistava päivä. Ikäväkin tuli jo junassa. ^^ 

PS: Voin lähetellä kuvia oikeassa koossa (koska tämä pienennetty kökkii niiden laadun) jos jotakuta kiinnostaa, niitä on enemmänkin. Ja anteeksi jos jotakuta häiritsee oma pärstänsä, voin aina poistaa. Minusta itsestäni kun ei tullut yhtään kuvia otettua, yllätys. X)