Minulla on ongelma.
Tai no ainahan minulla on jonkinmoinen ongelma. Tätä ongelmatyyppiä en vain olekaan pitkiin aikoihin kohdannut. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, olen ihastunut. Kyllä. Ja nyt jätätte ne vihjailut ja huokailut jonnekin toisaalle. Jo lähtökohdista minä olisin totaalisen väärä ihminen tälle henkilölle..! (Olisin, koska minä en usko minkäänlaisiin oikeisiin vastatunteisiin.) Ja aivoni keksivät heti tusinan hyviä syitä, miksi tämä ihastuminen on typerä ja hyödytön ja minun pitäisi samantien unohtaa se ja jättää omaan arvoonsa. Luoja, jos se olisi niin helppoa! Järki sanoo sitkeästi toista, mutta tunteet pistävät hanttiin ja tekevät ihan oman mielensä mukaan. Pitää taas olla ristiriitaista.
Haluan nähdä hänet, mutta olen idiootti edes ylipäätään haaveilemalla tästäkin… Yyh. Tunteet heittävät vuoristorataa.

stop en rakastua saa
se tietää vain surua ja murheeksi käy
murheille stop
en rakastua saa se tietää vain surua
hiljentäkää
sydän hiljentäkää

Ja olin lauantaina Traconissa, teenpä siitä postauksen heti kun pääsen siitä sen verran yli, että saan jotain järkevää aikaisiksi. Aivan mahtavaa joka tapauksessa oli.