On itämaisia sieluja joilla on surulliset silmät,
kirjavia sieluja joiden leikkaus on vieras.

Mutta toiset ovat kylmäsilmäisiä länsimaisia sieluja,
kauppiassieluja jotka elävät rumuudessa.
Satusieluja joiden silmät vaikenevat;
valkeita sieluja kulkee kaduilla joilla kaikki muut sielut ovat mustia.
Hellimmät sielut kulkevat alasluoduin silmin,
niiden täytyy punastella kaikkien muiden puolesta.
Mutta toiset sielut eivät koskaan avaa silmiään:
ne luulevat näkevänsä kaiken.
On äänettömiä sieluja joilla on itkettyneet silmät,
ne lähtevät ulos hämärissä kuin yölepakot.
Meluisat sielut etsivät vahvinta päivänpaistetta,
he eivät kavahda omaa ääntään.
Heikkoja sieluja jotka pitelevät sydäntään,
kuolema seuraa niitä matkan päästä.
Kirkassilmäisiä neitsytsieluja,
he pystyvät kulkemaan kaikkialle.
Maskeerattuja sieluja joilla on teeskentelevät silmät:
ne täytyy pudottaa käsistään kuin löyhkäävät rievut.
Väkeviä sieluja jotka kestävät kaikkia juomia:
heidän unensa on rauhallista eikä omatunto koskaan huono.
Pieniä sieluja jotka pistävät piikeillään,
herättävät kipeää hämmästystä.
Mutta kaikissa sieluissa on suuri tyhjyys,
onnettomuuden syvä kaivo pitäisi täyttää rakkaudella.
Kaikki jalot sielut joutuvat petetyiksi
mutta ne eivät petä itseään.

Sieluja, Edith Södergran