Minun pitäisi tälläkin hetkellä olla kirjoittamassa haasteficciä, jonka deadline on tiistaina. Mutta kun päivällä kirjoittaminen ei vain ole minun juttuni! Ja koulu alkaa tiistaina myös, joten minun pitäisi pikkuhiljaa lopettaa se aamuneljään valvominen. En pidä tilanteesta yhtään. o__o Ficciin itseensä toisaalta riittää inspiraatiota ja toisaalta ei. Ristiriitaista. Maalaisjärjellä ajateltuna olen vain laiska.

Rakastan Fruits Basketin openingia ihan liikaa. :< Ensimmäisellä kerralla se sai minut melkein itkemään. Mutta ei kuitenkaan.

Totemo ureshikatta yo, kimi ga warai kaketeta
Subete wo tokasu hohoemi de
Haru wa mada tookute, tsumetai tsuchi no naka de
Mebuku toki wo mattetanda
Tatoeba kurushii kyou da toshitemo
Kinou no kizu wo nokoshiteite ite mo
Shinjitai kokoro hodoite yukeru to
Umarekawaru koto wa dekinai yo
Dakedo kawatte wa yukeru kara
LET'S STAY TOGETHER itsumo
 
Olin niin iloinen, kun hymyilit minulle.
Hymy, joka sulatti kaiken.
Kevät oli edelleen kaukana kylmän maan alla.
Odotin aikaa, jolloin versot alkaisivat kukkia.
Vaikka tänään onkin saattanut olla tuskallista,
ja vaikka eilisen arvet jättävät jälkensä, 
voit jatkaa elämääsi niin paljon kuin sydämesi haluaa uskoa.
Et voi syntyä uudelleen, mutta
voit muuttaa itseäsi, joten
pysytään yhdessä, ikuisesti.
 
 
I was so happy when you smiled,
Your smile breaks through the clouds of grey,
Far from the sunny days that lie in sleep.
Waiting with patience for the spring,
When the flowers will bloom renewed again,
Knowing there's more
beyond the pain of today.
Although the scars of yesterday remain,
You can go on living as much as your heart believes.
You can't be born again although you can change 
Let's stay together always.