Heissulivei jälleen! Nyt on taas luriteltu niin paljon että vähän kuulumisia välillä.

Traconista nyt tasan kaksi viikkoa. En voi uskoa tätä, miten siitä voi olla vasta niin käsittämättömän lyhyt aika! Tuntuu ainakin kuukaudelta... Kellonviisarit ovat sitten ilmeisesti aloittaneet taas matelun.

 

Eilen oli aivan loistava päivä. Koulussa oli rentoa, ruotsin tunnillakaan ei ollut opettajaa ja sai vain tehdä tehtäviä omaan tahtiin. Niin ja sitten tapahtui ilman valvontaa sanis, joskin kaikilla oli joko kirja auki tai kaverin kanssa neuvottelut menossa sitä tehdessä. =’D Olisin siis voinut jättää ne ruotsin sanat lukematta, kun niiden takia saksankin sanastot jäivät ihan oman onnensa nojaan, mutta eipä sitä saksaakaan kyllä oikeastaan kyselty. Olin helpottunut! Ja sitten piinasin ihmisiä tekstiviesteillä koko päivän kuten aina ja ihan liikaa, mutta tekstailu tylsän koulupäivän keskellä on mukavaa touhuilua. ^^

Oli jälleen hyppäri ja ruokkis heti sen yhteydessä, joten oli kaksi tuntia aikaa lähteä kavereiden kanssa syöpöttelemään jonnekin ihan muualle kuin koulun ruokalaan. Kallista se kylläkin on ja rahapussini on köyhtynyt huomattavasti sitten koulun alun, mutta tulen varmasti kaipaamaan tätä joka perjantaista tapaa kun jakso loppuu! Enää vain yksi tällainen perjantai tulossa, ensi viikon jälkeen alkaa koeviikko ja sen jälkeen uusi jakso.

Mennessämme syömään joku pyöräili ohitsemme ja moikkasi minua. Toki tervehdin takaisin vaikka en yhtään ymmärtänyt kuka siitä olikaan äsken ohitse kiitänyt. Vasta ihan hänen mentyään aivoni onnistuivat yhdistämään naaman Traconin Aniki-miitingin Ameriikkaan, jolle ehdin lauantaina valittaa tupakasta ja jutella juna-asemilla ja junassa! Ilahduin tosi paljon kun hän oli minut ilman cossia ja ylipäätään tunnistanut ja vieläpä tervehtinyt, vaikka omat aivoni löivätkin hetken tyhjää. ^^

Kotona laitoin eilisiltana sitten pitkästä aikaa oikeaa ruokaa, italialaisen ohjeen mukaan pasta carbonaraa ja tomaatti-mozzarellasalaattia. Tuntui ylelliseltä syödä kerrankin itsetehtyä, hienoa ruokaa ihan ajan kanssa.
Myöhemmin illalla vaihdoin sitten italialaiset pöperöt suomalaiseen salmiakkiin ja istahdin katsomaan Anne Frankin päiväkirjoista tehtyä TV-sarjaa. Sain katsottua kaikki jaksot viimeistä lukuun ottamatta, mutta korjasin tilanteen tänään katsomalla sitten lopulta senkin. Hieno oli.

 

Ja tänään kävin ostamassa (järkyttävän kalliita) talvivaatteita äidin piikkiin! Löysin ihanan, tummansinisen talvitakin, villamekon ja talvikengät, joissa on ainakin viidensentin kiilakorko. Ne jalassani tunnen itseni yhtäkkiä tosi pitkäksi! =D

Ainut ikävämpi asia on minun kirjoitteluni. Nyt on sellainen tasainen ”kirjoitakirjoitakirjoita”-inspis päällä, tuntuu että olisi pitkästä aikaa pakko saada jotain paperille (Wordiin…) mutta heti kun avaan jonkun keskeneräisen, mitään ei vain yksinkertaisesti synny. Haluaisin, mutta ei jostain syystä vain onnistu. =/ Ja sitten päädyn vaan kirjoittelemaan tänne. No kai se joskus sitten, on vaan taas ihan liikaa hommaa rästissä. Mutta niinhän minulla aina on. Tässä pitäisi kuitenkin aloittaa jo viimeistään se valmistautuminen koeviikkoon, tänäänkin ajatuksena tutkailla kemian kirjaa. Ajatuksena, saa nyt nähdä saanko mitään taas aikaisiksi...

 

Minulla on aiheita, joista haluaisin tehdä tänne postauksia, mutta katsotaanpa nyt milloin saan tarpeeksi aikaa ja intoa tehdä niistä jotakin ihan oikeasti jotakin konkreettista. Oh, ja jos jollakulla on jotain mistä tahtoisi lukea, niin otan ideoita aina mielelläni vastaan.