Pitkästä aikaa täällä. Kunhan saan taas kuvat kännykästä koneelle niin saatte ruokapostauksen. Eli lähinnä enemmän tai vähemmän herkullisia jälkiruokia. ='D

Lueskelin tänään koulussa välitunneilla taas vaihteeksi Edith Södergranin runokokoelmia ja silmiini osui runo, joka sytytti oitis mielikuvitukseni. Tahdon kirjoittaa siitä tarinan!
Mutta:
- minulla ei ole aikaa
- pitäisi luoda uudet hahmot ja uusi maailma
- inspiraatio loppuu taas kesken?
- On niin hirveän monta muutakin kesken! Ensimmäisenä Piani...

Jumalten jäljet (Edith Sögergran, Syyskuun lyyra (Septemberlyran) , 1918)

Jumalat kulkevat elämän läpi sydän tuskaa korkeammalla.
Jumalat kantavat elämää kevyesti kuin pylväs
                                                                  sädehtivää holvia
Jumalat kulkevat elämän läpi yksin, tunnistamattomina
       he seisovat katsellen ikuisin silmin hämyisää maailmaamme.
Ja missä he ovat luoneet katseen yli metsän ja järven,
siellä ovat puut ja vesi pyhiä.
Missä he ovat vaeltaneet on lohtu kulkea
sen joka kamppailee tuskan painamin rinnoin.
Missä he ovat vaeltaneet on ilo vaeltaa
sen joka etenee voitosta voittoon.
Jumalten jäljet eivät häviä maailmasta;
se että he kulkevat täällä tekee maanpiirin korkeaksi
ja ihmiselle kaiken anteeksiannettavaksi.

Jos selviän tästä viikosta hengissä niin pidän juhlat. Joka päivälle ikioma koe, pianotunti ja konsertti. Kuolen tähän stressiin ja paineeseen, äärh! Printtasin oma-aloitteiseti Yirumalta muutamaan biisiin nuotit. Kyseiset sävellykset olivat Love me ja Time forgets. Molemmat ihastuttavia Ainut vain, Kiss the rain on edelleen täysin alkutekijöissään... -.- Haalin näitä liikaa. Mutta kun ne ovat niin ihania!