Toinen posti tänään...

 Tajusin tässä tänään lopullisesti jotain. Ja sen seurauksena päätin antaa erään asian olla, jättää minua joka tapauksessa vain vaikeuttavat tunteet ja muistot, unohtaa joku josta ei ole kiva päästää irti. Mutta ei ole yhtään sen kivempi kaivata ja itkeä ihmisen perään, joka ei kuitenkaan sinusta välitä. Minulla on elämäni ja halu elää se kunnolla, minulla on niin paljon enemmän kuin vain istua täällä ja murehtia jotain mitä ei voi saada. Asenne sen ratkaisee, minä olen unohtanut ja haudannut turhia tunteita ja ajatuksia ennenkin, joten vain teen sen jälleen. Ihan vain itseni vuoksi. On joka tapauksessa helpompaa kun ei ole sitoutunut mihinkään. Minä en kadu mitään, minulla on ollut hauskaa enkä halua unohtaa sitä, mutten myöskään muistella pahalla, mutta heitänpä siis tämänkin taakan harteiltani. Päätöksen myötä tuli kevyempi, tosi mukava olo.

So thanks for the memories!

-

Fiilistelyä musiikin tahdissa:

Ei tunnu missään
Olen matkalla taas
Olen matkalla sinne
Olen matkalla takaisin sinne
Minne kerran toivotit minut