Koeviikko lähestyy, enää parisen viikkoa ja se on jo hyvässä vauhdissa... Miten voi olla mahdollista, että joku älypää sai tungettua musiikin ja italian kokeet samalle päivälle..! Ajattelin kuristaa musiikin opettajani. Vihaan häntä muutenkin, tunne periytyy jo seiskalta, jossa herra myös valitettavasti terrorisoi oppilaita musiikin tunneilla. Noo mutta toisaalta koeviikon kaksi viimeistä päivää ovat täysin vapaita! Ei enää kokeita, ei mitään! Vain kaksi päivää lomaa kokeiden jälkeen. : ) Kun jo voisi skipata sinne. 

 

 

Ja tein sellaista, mitä en ole koskaan ennen tehnyt..! Eli sain seiskan äikän kirjoitelmasta! (Tekstitaidon vastausteksti.) Oikeasti se olisi ollut kuutonen, mutta ope päätti olla meille surkeille lempeä... En ole koskaan, en koskaan, saanut mistään näin mahtavaa numeroa! Romutin seiskapuolen alarajani (joskus ala-asteella uskonnosta) täten. Pitäisikö tässä olla melkein ylpeä? Hah.

Äiskä räjähti. ”Yhyhyy buhuu sinusta ei ikinä tule ylioppilasta, ei tuosta tule mitään, yy-yy!” Hirveä saarna, hirveä valitus. Kun kerran tämä täydellinen Aino, joka on aina saanut pelkkiä kiitettäviä, saa kammottavan seiskan. Täydellinen maailma nyt romahti. Kappas kun ei keksinyt jotain rangaistusta, melkein odotin sitä. Saa nyt nähdä, ehkä se on vielä tulossa. Minä käyn pianotunneilla, joita vihaan, koska sinä tahdot sitä, äiti. Minä olen kiltti Aino, en juo enkä polta, teen koulujutut, en mitään. (Niin kuin kaikki muut tekevät.) Olen aina saanut mahtavia numeroita, valmistuin peruskoulusta koko luokka-asteen parhaimmilla papereilla. Mutta, oh well, missä MINÄ olen..?

.
.
.

Totta kai se seiska harmittaa minuakin! Kaikki ystäväni (ne, jotka saivat kokeista hylätyn kun minulla oli ysipuoli…) saivat paremman numeron. Ja äikkä on aina ollut vahva aineeni, ainakin nimenomaan kirjoittaminen! Pidän kirjoittamisesta. Ja sitten joku seiska. No mutta herranjestas, en viitsi pilata elämääni sillä. Totta kai se vaikuttaa kurssiarvosanaan ja buhuu, mutta mitä sitten. Se on vaan yksi numero. Kai minullakin on oikeus joskus vähän epäonnistua? Enemmän minua pelottaa, että alan vihaamaan äikkää tämän takia (negatiiviset kokemukset~) vaikken haluaisikaan. u__u Se on minulle niin ominaista. Jokin ei onnistu, jokin on vaativaa, niin alan vihaamaan sitä. Jotenkin viime aikoina on muutenkin tuntunut, että sisältäni löytyy ihan yllättäen valtavat määrät vihaa ja kiukkua ja turhautumista kaikkea mahdollista kohtaan. =''D

 

 

Pianiskin painaa päälle. Sekin on sitten osa tätä äiskän visiota täydellisestä, aina menestyvästä tyttärestä, joka osaa hakata nätisti pianoa vieraille ja sukulaisille. Inhoan sitä, kuten ehkä on tullutkin jo ilmi... Anyway, joulukonsertti kanssa lähestyy, en ole soitellut sitä biisiä yhtään enempää kuin läksyjäkään - eli olemattomasti. 

Soittoläksyä tuli viime kerralla pari Yann Tiersen kipaletta La Corde ja La Plage. Eivätköhän ne siitä, ovat suhteellisen helppoja. Ja Tierseniä on ollut aiemminkin ja itse asiassa Comptine d'un autre été on ainoa biisi, jonka osaan ulkoa. Niin, soitin sitä joskus kolme vuotta sitten… Kertoo nykyisestä tasosta, ei jaksa enää opetella mittään hyvin, ulkoa oppimisesta puhumattakaan. Itse asiassa Tiersenin tyyli on kaikissa kolmessa tosi hyvin tunnistettavissa.

 

Perjantaina meidän lukion pikkujoulut. Eli toisinsanoen se tarkoittaa samaa vanhaa mitä tyyliin nasubileissäkin; kaljaa, tupakkia, musiikkia, tanssia ja bailaamista. Ja puskiin oksentelevia ihmisiä. Itse taidan jättää vaan taas siihen limsaan ja tanssimiseen, en harrasta noita rumempia juttuja. Muttaa ehkä sitten yhden kaverin synttäreillä muutaman viikon päästä, kun saadaan porukan kanssa koko talo omaan käyttöön..! ;) Kun voi jäädä sinne yöksi eikä tarvi tulla kotiin. …Mitä minulle on nykyään tapahtunut? =’’D

 

 

Ajattelen yhtä ihmistä aina tuota alempaa kuunnellessani. Olen aika huvittava, hän ei ole sinällään tehnyt minulle mitään pahaa, kuitenkin toisaalta on. Ihan kaikki, hymy, kasvot, kaikki siinä ihmisessä ärsyttää ja inhottaa minua. Uhuh, onneksi ei olla enää samalla luokalla tai mitään, mutta tämä ihminen hengaa koko ajan kahden ystäväni seurassa... Kieltäydyn aina liittymästä silloin joukon jatkoksi. Tai ainakaan en puhu hänelle mitään. Olen tosi itsekäs ja lapsellinen, tiedän, mutta en vain voi mitään. En kyllä edes halua yrittää... Vain inhoan häntä, enemmän kuin mitään muuta. Mikä on huvittavaa, en edes vihaa tai ainakaan niin paljon entisiä kiusaajianikaan. ^^'' (Joita itse asiassa taidan kyllä enemminkin yhä pelätä?)

 

Huomenna aamulla puoli kymmeneen, koska psykan nettitehtäviä kotona, joten psykan tuntia kahdeksasta ei ole. Käy minulle. Liikaa koulujuttuja. Stressailee taas kuten tavallista. Pitäisi vastailla ropeihinkin, ne ovat taas vaihteeksi seisoneet vaikka miten kauan. Paitsi Keksin rope, mikä johtuu ihan siitä, että osaksi pidän kovasti siitä ja erityisesti koska Keksi on koko ajan niskassa henkimässä että "jatkaaa~"... Eli kannattaa olla, jos haluaa minun jatkavan kovin pian. X)