"Moi, olen Aino, joka tuntee itsensä äärimmäisen epä-Ainoksi ilman pitkiä hiuksiaan ja silmälasejaan."

 Hyvä Jumala huomenna on jo Traconi. Juna lähtee kymmentä vaille kahdeksan ja kuuden aikoihin pitäisi jo heräillä. Tampereelle kerkiän sitten yhdentoista maissa, ja illalla seitsemältä lähtee juna taas puksuttamaan kohti kotia. Okej, kello on jo paljon ja nyt kaikki viisaat ihmiset kysyvät että: "Eikö kannattaisi mennä nukkumaan kun on niin aikainen herätys?" Mutta kun minua jännittää, en voi käydä aloilleni ja nukahtaa! Minua ei oikeasti jännittänyt paljoakaan ennen tätä päivää, mutta sitten sain cossini lopultakin (en hetkeäkään liian aikaisin) valmiiksi iltasella ja jännitys iski lamaannuttavana ja kauheana. Se ei ole sitä pahaa jännitystä, vaan vain ja ainoastaan hyvää; saan tavata ihmisiä ja pitää hauskaa usw. Mutta silti jännittää! Miten minä voin nukkua? Ja kun ottaa huomioon sen tosiasian, että jo tänään olin koulussa ihan väsynyt, mistä johtuen haahuilin omissa maailmoissani ja ärsyynnyin nopeasti. Joku saattoi puhua minulle kaksi minuuttia ennen kuin havahduin että "ai mitä täh, ajattelin omiani?" Ja huomennahan tämä vain pahenee huimasti tämänpäiväisestä. Eli pelkään jo nyt olevani koko päivän ihan poissaoleva, milloin kaikki menee jotenkin ohitseni, ja tiuskivani ihmisille. Voiko hyväksi puoleksi laskea myös sen, että repeän olemattomille asioille ja keksin kaikkea villiä olemattomista asioista, ja ylipäätään lähden paljon helpommin mukaan kaikkeen tyhmään? Muuten minua voisi olla vaikea suostutella mukaan... ^^''

Siis aagh, pitäisi kai mennä puuhailemaan jo iltapuuhia ja sen sellaista. Pitää kai laittaa peruukki jo aamulla heti lähdettäessä päähän, toivottavasti ei kuole matkan aikana! >.< Bindaukset tosin laitan vasta joko vaihdettaessa junaa, junassa tai vasta Tampereella, en halua tukehtua jo matkalla Tampereelle. 

Luoja, minua jännittääjännittääjännittää! =D

Varokaa, Romano syö teidät.