Kyllä, en ehtinyt kuolla tässä välissä, olen täällä taas. Pitkästä aikaa tosin, joten kerrottavaakin on jonkin verran.

Selvisin sitten kouluvuodesta ja kevätjuhlasta. Todistuksen keskiarvo vaivaiset 9.7. X) Liikunta kasi, köksä ja enklanti yhdeksikköjä, loput sievä liuta kymppejä. Hämmästyttävää, luulin että puolet numeroistani olisi laskenut, sillä en harrasta viittaamista tunneilla lainkaan. Hyvällä tuurilla käteni nousee pari kertaa koko lukukauden aikana. Opettajia se ei todistuksen perusteella ole tuntunut häiritsevän. Stipendiä sain vaivaiset parikymppiä, mitä pihistelyä. Jos nyt saisi tason edes jossain määrin pitämään, ensi vuonna numeroilla alkaa vasta olla oikeasti väliä. Huoh.

Rippikoulu sujui normaalisti. Mitään (onneksi) traagista täyskäännöstä siellä ei tapahtunut, korkeintaan se hieman syvensi uskoani. Oli tullut niitä asioita jo aiemmin sen verran mietittyä. Oli oikein mukavaa, mutta oli myös mukava päästä kotiin. Varsinkin kun konffis ja juhlat olivat heti leirin perään eli ei tarvinnut osallistua siivoukseen tai muihin järjestelyihin kotona. Mitä nyt samana päivänä tulivat Victorian häät, Jukolan viestit ja jalkapalloa. Armaat sukulaiseni tuijottivat kieli pitkällä telkkuria juhlissani. Minäkin rakastan niitä niin että. O__O

Juhannus meni ja oli hauskaa. Viime viikonloppuna olin Turussa, siellä oli keskiaikamarkkinat ja näin samalla kummiani, jonka luokse majoituimme pariksi yöksi. Ja tapasin erään ihmisen, siitä jäi hyvä fiilis minulle ainakin. Toivottavasti myös hänelle... =''D

Kesä on ihanaa aikaa, vaikka elämäni olematon sisältö katoaa lopullisesti. Nökötän täällä yksin, mitä nyt koetin taas jaksaa lenkkeilyä, joka kukoisti viime kesänä. Nyt ainut kiintopiste on se, kuinka nopeasti kuolen tähän tylsyyteen.

Kuvia saatte ensi kerralla. Nyt isoveikka näyttää vieneen mukanaan ulkoisen kovalevyni, mistä ne kaikki löytyvät. Koettakaa kestää.