Juu siis, viime viikonloppuna oli tosi kivaa. Suunnattiin Emmin ja Eerikan kanssa lauantaina puoli kahdentoista junalla kohti Hesaa. Meni hyvin kun paikat oli välitasossa ja viereisellä neljänpaikalla oli jotain snobeja prässätyissä puvuissaan. Mulkoilivat koko ajan meitä että: ”Mitä ihmettä tuo meluava nuoriso tekee täällä meidän kunnon ihmisten kanssa!” x’D Emmi yritti nukkua matkalla ja me Eerikan kanssa otettiin noloja kuvia ja jotain pyörittiin. Ja käytiin sitten ravintolavaunussakin juomassa; Eerikalle ja Emmille(kin?) kahvia ja minulle limsaa. Olisin voinut hypätä Lahden kohdalla pois. x’’D

 

 

En sitten kuitenkaan hypännyt, vaan saavuttiin iltapäivällä Helsinkiin asti jopa. Eikä juna ollut kuin kaksikymmentä minuuttia myöhässä! :D Isoveikka tyttöystävänsä kanssa tulivat asemalle vastaan ja siitä sitten jatkettiin yhdessä ratikalla heille päin. Jätettiin sinne laukut ja Eerika liimaili tekoripsiään paremmin ja ihasteltiin veljen tyttöystävän koiraa. Se on niin suloinen, tuitui - vaikka haiseekin pahalta. Sellainen liikkuva lattiamoppi. xD

 

Ja sitten aika pikaisesti häivyttiin sieltä takaisin ratikalla keskustaan. Siellä muutaman puhelinsoiton jälkeen päädyttiin takaisin junalaitureille, mistä löydettiin Tino. Tapasin herran ensimmäistä kertaa, Eerikan ja Emmin kavereita kun on. No, mikäs siinä, mukava tavata uusia ihmisiä. Siinä sitten tuli joku epämääräinen, sekavahko mieshenkilö kysymään ostetaanko kaljaa. No, ei ostettu, mutta Eerika pummi rutiinilla tupakat ja jäi jopa hetkeksi juttelemaan mukavia. Heti kun sen Helsinkiin päästää... =’’D Miikakin sitten tuli siihen. Miikan kanssa olin sentään mesessä etukäteen jutustellut, mutta nyt ekaa kertaa näin face to face. Ja herranjestas sekin hujoppi on pitkä!

 

 

Lähdettiin siitä liikkumaan Kamppia kohti. Siellä käytiin jossain rihkamaputiikissa ihastelemassa pikkukamaa, Eerika taisi jopa ostaa jotain. Omm, haluan muuttaa Helsinkiin kun siellä on kaikkia tuollaisia ihania kauppoja! :3 Ja sitten pyörittiin siinä kunnes lopulta päädyttiin takaisin jotenkin mystisesti mitä en muista takaisin rautatieaseman alle ja sieltä Heseen. Koska tuli nälkä. x3 

 

Popsittiin tyttöjen kanssa jotain hampurilaisia ja pojat siinä vieressä olivat koko ajan kuin linnunpojat odottamassa milloin pääsisivät nappaamaan meiltä jotain. x3 Syötin omat suolakurkkuni niille ja puolet ranskalaisista Tinolle kun ei jaksanut. 

 

 

Ruokailun jälkeen hypittiin kerrosta ylemmäs kauppaan, koska Ainolle tuli jano ja piti saada limsaa. Ja hienosti Miika päätti avata pulloni siihen kaupan ulkopuolella ja roiskia sitä ympäriinsä. Hiukset limsassa sen jälkeen. x3 Siinä huitelun jälkeen päätettiin että on tylsää ja että lähdetään Tinolle Malmiin. Joten siitä sitten pummittiin lähijunalla sinne ja käpöteltiin Tinolle. Missä minulle iskettiin ensimmäisenä ”rituaalina” jotain ylivahvaamitäliesöössiä käteen. Itkin ensin ja söin sitten vähän kun pakotettiin. ;___; No okei, ei se edes ollut niin paha. Poltti vain suuni aika kivasti, mutta menee, pidän muutenkin mausteisesti ruoasta... Ja siinä sitten juotiin kahvia ja kaadoin teeni hienosti yläkerrassa lattialle ja jatkoin pahoittelujen jälkeen sen litkimistä olkkarissa, missä kaikki viisi tungettiin samalle sohvalle katsomaan Pasilaa. Paitsi että vähemmän katsottiin ja enemmän vain keskityttiin sekoilemaan jotain. Kunnes joku viisas keksi että lähdetään ulos laskemaan mäkeä.

 

 

Niin sitten mentiin. Tinon pikkuvelikin tuli mukaan. Sanon vain yhden jutun: mekko ja sukkahousut eivät ole ne parhaat mäenlaskuvarusteet. Laskin kerran Tinon kanssa ja sen seurauksena kaikki vaatteet olivatkin jo ihan litimärät. Ja on terveellistä olla märissä sukkahousuissa pakkasessa. Vaikka Hesassa olikin järkyttävän lämmin kun vertaa meihin itäeläjiin! Pojat laskivat siinä onnellisina enemmän ja me tytötkin jonkin verran. Ja Miika päätti kiivetä naapuritalon katolle ja hypätä lumipenkkaan... X’D Kun oltiin tarpeeksi siinä laskeltu niin lähdettiin tarpomaan lumipenkkojen halki lunta kengät täynnä kunnon kallioille, missä oli oikeasti jyrkkä mäki. Pojat olivat tarpeeksi hulluja laskeakseen siitä pulkalla alas, minä vain hypin jotenkin jännästi kun en uskaltanut laskea.

 

Lopulta päätettiin touhuilun ja sekoilun ja mäenlaskun ja märkien vaatteiden ja palelemisen jälkeen palata sisätiloihin. Missä homma aina vain muuttui jännittävämmäksi kun alettiin heittelemään märkiä vaatteita saunaan kuivamaan koska saunassa oli lämmin. Minäkin heitin sukkahousut poies. Miikalta lähti paita ja Tino hyppelikin siellä sitten vain boksereissa. ;))) Ja tungettiin kaikki saunaan. Ei ollut yhtään jännää, ei.

 

 

Saunatouhuilu jatkui sitten keittiössä. Alettiin pelaamaan korttia ja häröiltiin jotain. Kunnes kello koitti yhdeksän ja piti lähteä että oltaisiin kymmenen maissa takaisin Ollilla koska Eerikan äiti. Olisi pitänyt saman tien alun perin jäädä yöksi Miikalle tai johonkin! :o Aino veti sukkahousut (jotka olivat edelleen ihan läpimärät ;__;) jalkaan ja pojat lähtivät saattamaan meitä.

 

 

Siitä sitten lähijunalla takaisin Helsingin keskustaan. Kun ratikka sitten tuli, sanottiin heipat ja halittiin ja sniff. Oli tosi kiva päivä ja ikävä tuli, niin hulluja kuin nuo kaksilahkeiset olivatkin. 

 

 

Eli ajeltiin sitten ratikalla (pummilla aina ja ikuisesti, eheh) takaisin Ollille ja oltiin siellä sitten vähän yli kymmenen. Syötiin iltapalaa ja tehtiin iltajuttuja ja kunhan touhuttiin jotain kunnes päätettiin joskus puolenyön paremmalla puolella käydä uinumaan.

 

 

Sen pituinen se. Ehkä joskus sunnuntaista. Ole nyt iloinen, Eerika-pieni.