Kysyin ystävältäni mitä hän näkee yllä olevassa kuvassa. Vastaus kuului: ”öö aadolf hitler prätkähiiriä ja joku anime tanssii kirkon alttarilla ja muilla on orkesteri käynnissä ja toine platinablondi ihastelee animen vartaloa ja kirkko on aika ala-arvoisen näköinen”.

Mitä te siinä näette? Jokin komedia natseista?
Väärin.
Se on Andrei Konchalovskyn ohjaama lastenelokuva vuodelta 2010 kaikille tutusta klassikosta Pähkinänsärkijä.
 
Pikkusiskoni painosti minut tänään katsomaan kyseisen elokuvan. Pudotin silmäni siinä vaiheessa kun Hiirikuningas olikin ihan ihmisen näköinen (lukuun ottamatta nenää) ja kaikilla muilla ”hiirillä” hänen ympärillään oli ilmiselvät natsiunivormut! Eli siis ne mitä saksalainen sotilaspuoli käytti toisen maailmansodan aikaan. Olin hyvin, hyvin järkyttynyt. Toisaalta myös päätyttösen setä oli kuin kopio Einsteinista suhteellisuusteorioineen, eikä elokuvassa ollut muutenkaan pienintäkään järjen hiventä. Eikä se edes tarjonnut omituisilla vääntymillään mitään uutta tai innostavaa, vaikka jotakin oivaltavaa sai turhaan odottaa. Alkuperäistä versiotaan se mukaili hyvin vapaasti eli yhtäläisyyksiä oli valitettavan vähän, ja baletti oli myös matkan varrella kadonnut kokonaan kuvioista. Enkä henkilökohtaisesti pidä siitä, kun ala-asteikäiset pääosan esittäjät vannovat toisilleen ikuista rakkautta: ”oih älä kuole rakastan sinua kaikesta sydämestäni älä jätä minua…” Ja tyypillisimmät elokuvakliseetkin käytiin läpi... 
On mielenkiintoista ajatella, että elokuva oli kuitenkin varmasti ihan vakavalla pohjalla tehty. Lueskelin, että siihen käytettiin paljon rahaa ja kuitenkin se sai täydellisen floppauksen arvostelijoiden osalta. En kylläkään ihmettele yhtään miksi.
Mielestäni on myös äärimmäisen kummallista, minkä takia juuri Pähkinänsärkijän tasoiseen klassikkoon täytyy tunkea ilmiselviä natsiviittauksia. Tavallaan elokuva nauraa koko ajan sivussa myös natseille ja sitä kautta Hitlerille - vaikkeivät lapset niitä ymmärrä ja ne jäävät täysin aikuisten tulkittaviksi ja naurettaviksi. Tilanne olisi eri enkä niin välittäisi, jos kyseessä olisi jokin toinen tarina, mutta näin tunnetussa klassikossa ajatus on lähinnä absurdi ja lisäksi täysin mauton.
Oli elokuvassa kuitenkin joitain ihan hyviäkin puolia, lapsinäyttelijät olivat ikäisiksiin melko vakuuttavia, ainakin pääosan esittäjä. Ja uutena elokuvana tehosteet ja tietokonepuoli olivat mukavan näköisiä ja elokuva oli visuaalisena kokemuksena ihan siedettävä. Mutta eivät ne kokonaisuutta pelastaneet millään lailla.
Jos haluatte katsoa Pähkinänsärkijää niin menkää balettiin. Tai vuokratkaa edes vaikkapa Barbie-versio.
 
…Jostain syystä pikkusiskoni on rakastunut elokuvaan ja katsoi sen eilenkin ainakin kolme kertaa? Joten täytyy siinä jotain olla, mistä lapset - jotka eivät alkuperäistä tarinaa tunne eivätkä viittauksia ymmärrä - pitävät.