Heräsin siinä seitsemän aikoihin ja juna lähti sitten 08.38. Ei liian aikaisin, tykkäsin. ^^ Junamatka meni  jotenkuten, kirjoittelin vihkoon ”Lyhyet immeiset RULEZ”-juttua (palvokaamme Pikku Myytä! X)) ja Aman synttärikorttia. Yritin jopa lukea muttah... Ei vaan sujunut. Rutikuiva kirja. Pitääkö tässä lähteä taas kirjastoon kun ei vaan nappaa, yy. Eikä ollut edes kolikoita niin en voinut ostaa junasta limsaa. u__u

 

Juna sitten tuli ajallaan Helsinkiin. Lähdin niin kauhuissani ulos, että unohdin sormikkaat junaan. u__u Ne olivat ihan uudet, vain kerran olin niitä käyttänyt. Kiva nyt sitten äitille että: ”Äiskä, ostit miulle viime viikolla hanskat, mutta ne katosivat Helsinkiin ja tarvitsen uudet.”

 

 

Hortoilin sitten jalat ja kädet täristen ja sydän kurkussa junasta siihen suuntaan mihin muutkin kun ei ollut oikeasta suunnasta mitään tietoa. Ja sitten siellä oli info-pylväs ja jotain porukkaa, jota katsoin aika tiivisti jonkin aikaa pohtien oliko tuossa nyt sitten miittiläisiä vai vaan jotain muuta porukkaa. =’D Ja jäin hetkeksi tuijottamaan, jolloin Enklannilta näyttävä (kulmakarvat X)) ihminen vilkutti. Ja päätin rohkaista itseni ja kipittää heidän luokseen. Ja onneksi osoittautuivat sitten oikeaksi porukaksi, vaikkei paikalla ollutkaan ketään jonka olisin noin etukäteen osannut ulkonäöltä tunnistaa tai muutenkaan. Jonkinlaista esittelyä tapahtui ja kirjustin nettinimeni pariin paperiin, mutta kädet tärisivät niin hirveän pahasti että aika rumaa käsialaa taisi tulla. =’D Pikkuhiljaa jonkin tunnin kuluessa tärinä sitten ainakin rauhoittui tarpeeksi lakatakseen häiritsemästä. Kirottu jännitys, vaikka minusta on toisaalta vain hauska tutustua uusiin ihmisiin. 

”Se on psykosomaattista. Yläpää ei tunne pelkoa, mutta jalat tutisevat” - kuten Nipsu totesi.

 

 

Piti sitten nostaa rahaa ja muutenkin saada limsaa ja - öh mitä nimeä minun pitäisi käyttää? - Janika urhoollisena ihmisenä lupasi lähteä näyttämään tietä ja seuraksi. Harhailtiin siinä sitten hetki pankkiautomaattia etsien (hän siis etsi ja minä kävelin tottelevaisesti perässä). Ja sen jälkeen mentiin portaat alas ostamaan kaupasta minulle päivän ekat limsat~

Kun palattiin takaisin niin Meri ja (kelvoton cokislähettini kun itse piti ostaa) Keksi olivatkin sitten saapuneet paikalle. Jotain pyörittiin siinä öö ja jotain. Ja Amakin tuli lopulta jossain vaiheessa ja pääsin antamaan hänelle hienon synttärilahjan suoraan Saksan Münchenistä. Onpahan tavaroiden varastoimisesta turhaan jotain hyötyäkin. Lahjan antamisen jälkeen iskikin sitten kamala ujouskohtaus sen johdosta ja piti karata sivulle.

 

 

Lähdettiin siitä sitten huitelemaan johonkin ja öö jotain, muistini ei pelitä nyt oikein taas. Päädyttiin johonkin puistoon jonka nimeä en tunnusta tietäväni ja yllättäen paikalle pöllähti ryhmä muitakin Hetalia-cossaajia. He liittyivät sitten vähitellen jotenkin porukkaan. Ja immeiset alkoivat kuvailemaan jotain ja minä, Meri, Ama ja Janika (kaipa tällä kokoonpanolla, muistelisin?) ähdettiin kauppaan päin... ostamaan limsaa. ^^’’ Hilluttiin jotain kaupassa ihailemassa… jänniä karkkeja ja sain jopa sitä limsaanikin sitten.

 

 

Siinä sitten pyörittiin jotain randomia ja kuvailtiin ja yay. Jossain vaiheessa tunsin tarvetta saada lisää limsaa (kolmas pullo, yy) ja lähdin sitten Janikan ja immeisten perään asemalle ja kaupoille päin. He sitten häipyivät teillensä ja minä jäin pyörimään. Ja sitten etsimään sitä limsaa. Sain sitä ja... Älkää kysykö miten siinä onnistuin, olen vain niin idiootti, onnistuin löytämään itseni jossain vaiheessa ihan eksyksistä jostain päin rautatieasemaa. Tai jostain sieltä. Yritin soittaa ihmisille, kukaan ei vastannut, ja siinä alkoi tulemaan aikalailla eine kleine Panik, yksin ja eksyksissä jossain Helsingissä. Ainoastaan limsa oli lohtunani~ En edelleenkään tiedä missä ihmeessä siellä harhailin tai miten lopulta onnistuin paikallistamaan itseni sen verran että pääsin kuin ihmeen kaupalla riittävän tuttuun ympäristöön osatakseni takaisin. Mutta olenpahan nyt ainakin kokemuksen rikkaampi. u__u

 

 

Ja jossain vaiheessa siinä sitten lähdettiin koko porukka syömään. Pääsinpähän ainakin huutamaan kun köhköh tuota volyymia äänestä löytyy ja Jallen täytyi saada asiat kaiken yleisen pälinän yli sanottua. Juostiin sitten jonnekin öö mikälieleffapaikkasielläHesassaentiedä heseilemään. Söin juustoaterian, kun sille kerran lompakosta löytyi alennuskuponkikin. Viimeistään tässä vaiheessa Keksi alkoi itsepäisesti väittää että olen tosi ilkeä. =’’D Mutta ei uskota häntä, eihän. Kätken sen yleensä ihan kohtuullisesti. X)

Taisin olla porukan viimeinen joka haki ruokaa ja sitten sinä viimeisenä vielä suuhuni tungin. Jossain vaiheessa puolet porukasta lähti liikkeelle ja katosi teilleen. Ja syötyämme vielä odottaessa jotakuta jota en muista vessasta immeiset leikkivät julmasti limsalla, jonka lopuksi adoptoin sitten itselleni. 

 

 

Ja puuttuva puoli ihmisistä löytyi sitten pihalta ja matka jatkui takaisin kohti armasta puistoamme. Siellä sitten yleisen sotkemisen lisäksi aloitettiin perinteiset kivat seuraleikit. Ponileikki on aina yhtä rajua, tosin ne sanat hämmentävät, aluksi olin ihan että ”ai miten tässä pitikään laulaa?” Ja sitten oltiin idän nopeinta, jossa minut ammuttiin varmaan ainakin kymmenen kertaa? o__O Minussa täytyy siis olla mystinen magneetti. Tai sitten se johtui siitä että seisoin alarinteessä ja painovoima tai joku. =’’D 

 

 

Sen jälkeen porukka alkoikin lähteä ja meno alkoi muuttua aika sekalaiseksi. Ja ihmiset missasivat juniaan tai bussejaan tai millä nyt kulkivatkaan ja palasivat sitten takaisin jaja... Muutenkin, viimeinen tunti oli lähinnä jotain sähellystä. Ja kun vähän ennen poislähtöäni päätin heittää peruukin pois, repiä ne kaksisataa pinniä päästäni ja avata hiukseni, sain kamalasti tosi hassuja kommentteja. Kun vielä otti piilolinssit pois ja laittoi lasit päähän, muuntauduin ihan toiseksi ihmiseksi. ^^’’ Toisaalta ihmiset huijasivat taas minuakin ulkonäöllään, aina vain luulen puolta ihmisistä vanhemmiksi kuin ovat! =O

 

 

Saateltiin Ama asemalle ja ilveiltiin junan ikkunan läpi ja juostiin junan perässä. Tai no minä juoksin ja juoksin... Ja siten pitikin juosta jo omaan junaan. Tuli vähän kiire ja jalkani uusissa korkkareissa olivat ihan kuolleet, käveleminen oli tosi tuskaista. Siinä sitten paljoa juostaan junaan jalat tohjona, ihmisten piti suorastaan raahata minut sinne kun itkin etten voi juosta. =’’D 

 

Mutta niin se vain sitten lähti ja nyyhnyyh miitti oli ohi ja olin matkalla kotiin. Vihaan sitä tunnetta. Laittelin ihmisille jotain kiitoksia päivästä tekstarilla ja luin mangaa ja vedin limsantähteet kurkustani alas. Veturi päätti poksahtaa ja se piti vaihtaa Kouvolassa, minkä takia juna oli kotikylässä yli puoli tuntia myöhässä. u__u

 

Ja milläs musiikilla pääasiassa fiilistelin junamatkalla:

 

 

 

Ihan tajuttomat, kamalan kipeät rakkulat varpaissa. Ne näyttävät hurjilta…

Kolme pulloa cokista + Hesen cola + puolet jonkun randomin ihmisen cokiksesta

Paljon uusia ihania ihmisiä tavattu <3

 

 

Unohdin tästä varmaan kymmenen tärkeää asiaa, mutta ei se mitään. Oli ihan parasta jälleen~ ^^